Julkaistu
Työtä täydellä sydämellä jo viiden vuosikymmenen verran
Nuori hoitaja Inkeri Oinas löysi oman alansa sattumalta ja muutti sen perässä Rovaniemeltä Paimioon 1970-luvulla. Työt KTO:lla kehitysvammaisten ihmisten parissa kutsuivat – ja niin ne kutsuvat yhä, viiden vuosikymmenen ja eläkkeelle jäämisen jälkeenkin.
Inkeri Oinas on eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja, jolla on takanaan viikymmenvuotinen työura. Uransa alkua Oinas kuvaa melkein sattumaksi.
– Pohjoisessa ei ollut siihen aikaan kovin paljoa töitä tarjolla. Hoitoapulaisena työskentelevän tuttavani innoittamana päädyin kuitenkin kysymään harjoittelijan paikkaa kehitysvamma-alan yksiköstä. Hoidin harjoitteluni hyvin ja pääsin hoitoapulaiseksi samaan paikkaan. Tajusin, että tämä on minun alani, ja päädyin hakemaan hoitajakouluun, hän kertaa uransa alkua.
Vuonna 1975 Oinaalla oli edessään iso muutos, kun hän päätti muuttaa perheineen Rovaniemeltä Paimioon ja aloittaa työskentelyn uudessa paikassa.
– Ensimmäisenä päivänä menin töihin itse tekemässäni työpuvussa, jossa oli tietysti nimineula ja kaikki prinikat – olinhan hoitajaksi valmistunut. Taisin olla koomisen näköinen, mutta minut toivotettiin tervetulleeksi ja ohjattiin heti töihin, hän muistelee myhäillen.
Hoitajan työ innosti Oinasta, ja hän päätti parisenkymmentä vuotta työskenneltyään kouluttautua lisää. Vuonna 1995 hän valmistui sairaanhoitajaksi, mutta varsinaiseen sairaanhoitajan työhön hän kokee kasvaneensa Paimiossa.
– Pidin sairaanhoitajan töistä hyvin paljon. Niitä noin vuoden tehtyäni päädyin kuitenkin esimieheksi lasten puolelle.
Esimiehen tehtävistä Oinas jäi lopulta eläkkeelle, mutta eläkepäiviä hän ei juuri ole malttanut viettää. Työ vetää yhä puoleensa, ja Oinas tekeekin paljon sijaisuuksia Nepsy 1:ssä KTO:n kuntoutuskeskuksella.
– Teen töitä mielelläni ja suurella sydämellä, hän toteaa.
"Teen töitä mielelläni ja suurella sydämellä."
Parasta on välitön palaute
Pitkän uransa aikana Oinas on nähnyt alan kehittyvän ja muuttuvan. Kuitenkin työn ydin on pysynyt samana: töitä tehdään, jotta kehitysvammaiset ihmiset voisivat elää hyvää, omannäköistä elämää.
– Mieti aina, miten kohtelet hoitajana asiakkaita – onko kohtelu sellaista kuin itse haluaisit saada? Tämä on aina ollut minun mottoni ja ohjenuorani töissä, Oinas kertoo.
Työnsä merkitykselliseksi kokeva Oinas arvostaa kehitysvamma-alassa erityisesti sitä, että työstä saa asiakkailta aina rehellistä palautetta.
– Välitöntä, aitoa palautetta saa joko puheen tai esimerkiksi ilmeiden ja eleiden muodossa. Palautetta on tärkeää kuunnella.
Oinas tietää kokemuksesta, että kohtaamisilla voi olla suuri merkitys niin kehitysvammaiselle ihmiselle kuin työntekijällekin. Hän muistelee erityisen lämmöllä erästä kohtaamistaan vanhan tutun kanssa.
– Olin tuossa kuntoutuskeskuksen pihalla, kun eräästä autosta huudettiin nimeäni. Pian selvisi, kuka minua huusi. Olin hoitanut häntä täällä pienenä lapsena, ja nyt hänestä oli kasvanut nuori aikuinen. Hän halasi ja kertoi heti, että osaa nyt syödä suun kautta itse. Hän nimittäin muisti, että olin häntä lapsena auttanut syömään. Se oli ihana hetki ja paras palaute, jota hoitajana voi saada.
Työyhteisön tuki tärkeää
Työ kehitysvamma-alalla antaa tekijälleen paljon. Se vaatii totta kai myös vahvaa ammattiosaamista, mutta Oinaan mukaan työ opettaa tekijäänsä. Hyvässä työyhteisössä opitaan ja kasvetaan ammattilaisina.
– Kukaan ei ole tyhmä, jos ei heti osaa kaikkea. Pitää uskaltaa kysyä, jotta työyhteisössä voidaan oppia puolin ja toisin, Oinas muistuttaa.
Oinas kertoo aina saaneensa työyhteisöltään tukea. Hän pitää tärkeänä hyvää yhteishenkeä – siihen jokainen voi vaikuttaa omalla panoksellaan.
– Tätä työtä tehdään yhdessä. On tärkeää muistaa kehua ja kiittää toista. Työkaverien sanat lämmittävät mieltä ja pitävät yhteishenkeä yllä.
Pitkän linjan KTO:lainen kertoo arvostavansa myös työnantajaansa.
– KTO on ollut turvallinen työpaikka. Täällä asiat on organisoitu hyvin ja työntekijöitä koulutetaan paljon. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa. Olen ollut tyytyväinen työntekijä ja yksikön esimies.
– Kyllä työpaikan läksiäisissä itketti, kun jäin eläkkeelle. Onneksi pian pääsi jo takaisin, Oinas naurahtaa.
"Olen ollut tyytyväinen työntekijä ja yksikön esimies."
Vastapainoa työlle
Työmyyräksi itseään kuvaava Oinas on varsin aktiivinen myös vapaa-ajallaan. Vastapainoa työlle tarjoaa yhteinen aika lastenlasten kanssa.
– Olen neljän lapsenlapsen mummi – vähän hövelikin välillä, Oinas myhäilee.
Mummin tehtävien lisäksi vapaa-aika kuluu monien harrastusten parissa.
– Olemme mieheni kanssa kovia tanssijoita. Lisäksi teen paljon käsitöitä ja olen mukana Marttojen toiminnassa. Vietän mielelläni aikaa myös ystävieni kanssa.
Vapaa-aikaa on mielekästä viettää, mutta malttaako eläkeläinen jäädä oikeasti eläkkeelle?
– Kyllä varmasti joskus, Oinas nauraa.